Ennenkuin ketään tulee valittamaan tekstin sisällöstä, voin ylpeänä sanoa, että tämä on minun mielipiteeni/tarinani kiusaamisesta. Teksti sisältää kiroilua, joten valita vaik kissalles jos ärsyttää mun kiroilu:)

Tää teksti on väsätty sen takia, et nähään kuinka paskasti asiat oikeesti on suomessa. En todellakaan oo ainoo jolle on varmasti käyny näin, tai samantapaisesti.

Kiusaaminen mun kohdalla alkoi 2.2 luokalla. Näin selvennyksenä:

2.1: Ensimmäinen kakkosluokka

2.2: Toinen kakkosluokka (jäin siis luokalle) 

Elikkä siis. 

Ykkösluokka viel suju moitteettomasti, ei ollu ikinä mitään konkflikteja, ja aina otettiin kaikki mukaan leikkeihin.

2.1 luokka. Nyt päästään sit helvetin alkulauseisiin. Tää luokka meni siis aivan hyvin, vaikka olinki tullu eri koulusta ja en tuntenu muuta ku pari ihmistä. Musta tuntu jo heti alkupäivinä, et tää on hyvä koulu. Mut kuitenki joskus mua ei otettu täl luokal leikkeihi, ja näi. Mulla oli sillon iha okei opettaja, joka piti kurii aika paljonki yllä. 

Mun maailma kuitenki muuttu aivan paskaksi kun jäin luokalle. Jos multa nyt kysyttäisiin, vihaanko vai tykkäänkö entisestä koulusta, niin voin sanoo, että vihaan yli kaiken. Enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia. Jokatapauksessa, helvetti pääs valloilleen tällä luokalla.

2.2 luokka. Muistan vieläki ku tutustuin toho luokkaa. Kaikki istu puolikaaressa, ja astuin sisää. Kaikki katto mua. Myös punahiuksinen, vanha opettaja. Se oli aivan normaalin olonen luokka, kaikki tuntu vaa mua nuoremmilt, mut muuten menin iha ok fiiliksil toho luokkaa. Kaikki esitteli ittensä, yms, mitä ny kakkosluokkalaisilt vois odottaa. 

Parin viikon päästä kuitenki mua alettiin haukkumaan, ja syrjittiin toden teol. Mä olin vaa outo muija joka oli jääny luokal. Tai siis toisinsanoen, koska olin jääny luokalle, olin tottakai outo, ja poikkesin heti kaikesta. 

Joka tapauksessa, alkoi kolmosluokka, sama koulu, samat kusipäät.

Kolmosluokka alko samois merkeis, mihin kakkosluokalla jäätii. Samaa paskaa, eri purkki. Täs tapaukses se purkki vaa on kolmas lukukausi. Kakkosluokalla mua kiusattii pääosin haukkumalla ja syrjimällä. Samat jatku mut nyt mua alettiin hakkaamaan, potkimaan yms. Mua heitettiin lumipalloilla, jääkökkäreillä, kivillä, ja kaikella muulla paskalla. 

Mut miten koulu suhtautui asiaan? Ei melkeen mitenkää. Aivan sama mitä mulle vittu tehtiin, nii sovinto oli aina sama.

Esimerkkitilanne, tilanteessa Jukka, Maarit ja opettaja. Leikitäämpä vaikka, että Jukka oli hakannut Maaritin verille, ja opettaja oli nähnyt Maaritin itkevän hysteerisenä pukukopin edustalla.

O: Noh, Jukka. Tiedätkös miksi olemme täällä?

J: No emmä mtn tehny, vähä vaa hittasin lol

M: *itkee*

O: No, pyydäppäs Maaritilta anteeksi.

J: Sry se ol vahinko.

Ja seuraavat vuodet kuluu suunnilleen näin. Ja näin mulle kävi/tehtiin. 

Opettajat vihas mua, tai ainaki siltä tuntu. Kaikki hyväksy mun kiusaamisen suunnillee, ja tunneilla siihen puututtiin jos se häiritsi muiden oppilaiden toimintaa. Kiusaajat oli aina ihan vitun hienoja ihmisiä opettajien mielestä, jotka ei ikinä tehny mitää pahaa, aina se olin minä joka iha ite vaikkapa sai nokan vuotamaan. Mun vika oli kaikki.

Kuljin siis bussilla kouluun, ja mua kiusattiin yleensä sielläkin, ellei yks mun tuttu (silloinen 6.lk) puuttunu siihe, kiitos hänelle, sain edes vuoden kulkea edes kouluun rauhassa. Mutta eihän sekään aina samaan aikaan bussissa ollu, joten sain kuulla sitä vittuilua yms bussissakin. Eräänä kauniina päivänä, mun päälle vaa hyökättii bussis kahen pojan toimesta. Mun jalka väännettiin aivan helvetin ylös, ja mua lyötiin pari kertaa, ja sain kuunnella taas solvauksia kuten "vitu ruma ämmä oikeest tapa ittes hyi saatana mikä huora".

Skipataampas nelosluokka, sillä samaa paskaa tuokin.

Vitosluokalla vaihdoinkin koulua, koska muutettiin maalta kaupunkiin. Onneksi, en tiiä mite olisin jaksanu loppuvuodet tuol rotankolos. Ja kyllä, jos joku entinen koululainen näkee tämän ja menee sanomaan jollekkin, niin mua ei paskaakaan kiinnosta, ittepähän aiheutitte tän koko saatanan tekstin.

Vitosluokka alkoi hyvin, uus koulu, uudet kujeet. Mulla oli aina ollut naisopettajia, mut nyt vaihtui miesopettaja. Se otti mun koulukiusaamistaustan huomioon, ja sano, et siihen puututaan kyl. Uus luokka tuntu pelottavalta, koska en tuntenut ketään. Jokainen kasvo oli outo, ja tuntui että kaikki oli diivoja, ja tietäis kaiken kaikesta. 

Mut ei, tää luokka oli paras tähän mennessä. Mut ei varmaan yllätä, että tässäKIN koulussa mua kiusattiin, ja koska mä vaihdoin bussista pyörään, nii mun pyöräkään ei säästyny vahingonteoilta. Otetaampas tämä esille :) 

Oli joku päivä, ja oltiin keskivälissä lukukautta, enemmä loppuvuoden puolella kuitenki. Olin siis koulussa tuona päivänä, jos joku ei älynny. Tuona koulupäivänä mulle vittuiltiin tosi paljo, huudeltii tunneil yms. Onneks koulupäivä loppu, mut helvetti ei. Koska mulla oli luokan tyttöjen kaa ollu ihan kivaa, nii jäin niidenkaa juttelee, pitää hauskaa yms, onha se kiva tutustuu uusii tyyppeihi. Meijän luokassa oli ikkuna auki, ja parin minsan pääst eräs meijä luokkalaine poika tuli huutamaa et "Emmi su pyörä o paskan, me ei tehty mitää".

Menin ulos yhe meijä luokkalaisen tytön kaa, ja huomasin, että mun pyörä oli tosiaan paskana, ja ympäril meijä luokkalaisii poikii, jotka nauro mulle, ja haukku aivan pystyy. Pyöräst sarvet väännetty paskaks, vaihteet aivan sanonko mitä, ja sitä ol naarmutettu, kukaan ei tietenkää ollu tehny mitää, tääki tais olla mun vika yksistää :)

Koulua kiinnosti jotenki, sillä tilannet ei tapahtunu enää.

Mun kiusaamine jatku silti, kunnes joulukuus 2014 jäin auton alle, silloin mulle ei tehty mitään sairasloman aikana, enemmänki must välitettii, ja se oli oikeest aivan uskomatonta, että musta välitettii sellasten ihmisten toimesta, jotka mun elämää pilas. Myös tän tapaturman jälkee mua ei kiusattu enää kutosella eikä vitosella, ainakaan niin pahasti. 

Miten kiusaaminen vaikutti mun elämää?

Oon nykyään tosi nauravainen, ja pääosin happy, mut kaikilla on niitä huonoja päiviä toki. 

Nykyään jos mulle sanotaan mun r-viasta tai jostain vähä negatiivisemmin, meen heti hiljaseks ja pois ittestäni, ja must tuntuu heti et kaikki vihaa mua, vaik ketään ei oikeesti vihais. Alan myös suuttumaan jos jostain mun asioista vittuillaan mulle, ja parhaimmas tapaukses meen hysteeriseks.

Tää kirjoitus on omistettu kaikille kiusaajille, puolustajille, ja tilanteesta entuudestaan tietäville. Toivon et tää kirjoitus avais joidenki ihmisten silmät, ja miettii et mitä itte tekee. 

Peace ihmiset.